Urheilussa puhutaan paljon tiedolla johtamisesta.
Silti on aiheellista kysyä, mitä tietoa oikeastaan käytämme, kun teemme päätöksiä suomalaisen seuratoiminnan tulevaisuudesta.
Tiedämme suoritteet, tulokset, lisenssi-, jäsen- ja osallistujamäärät sekä talousluvut.
Mutta tiedämmekö, miten suomalainen seurakenttä todellisuudessa rakentuu?
Tiedämmekö, millaisia yhteisöjä urheiluseurat ovat?
Tiedämmekö, miksi jotkut seurat kehittyvät, sitouttavat ja uudistuvat vuodesta toiseen samalla kun toiset kamppailevat samojen haasteiden kanssa?
Johdetaanko seuratoimintaa lopulta enemmän oletusten kuin yhteisen tiedon varassa?
Juuri näistä kysymyksistä Urheiluseurojen Liitto syntyi.
Urheiluseurojen liitto ei syntynyt organisaatioksi – vaan tiedon seurauksena
Urheiluseurojen Liittoa ei perustettu siksi, että suomalainen urheilu tarvitsisi yhden liiton lisää.
USL syntyi vuosien tutkimus-, kehitys- ja pilotointityön seurauksena.
Työn aikana rakennettiin uusia tapoja tarkastella seuratoimintaa yhteisöjen, tavoitteiden, toimijoiden ja rakenteiden näkökulmasta. Samalla syntyi aineisto, jonka laajuutta suomalaisessa seuratoiminnassa ei ole aiemmin ollut käytettävissä.
Kun aineisto kasvoi riittävän suureksi, näkyviin alkoi nousta jotain kiinnostavaa.
Ei vain yksittäisiä havaintoja vaan mahdollisuus tarkastella seurakenttää tavalla, joka ei ollut sidottu yhteen lajiin, organisaatioon tai seutukuntaan.
Seurat ovat rakentaneet aineiston
Tällä hetkellä Urheiluseurojen liiton ekosysteemiin yhdistyy:
- yli 1 800 yhdistystä ja yhteisöä
- yli 50 000 nimeltä tunnistettua toimijaa
- yli miljoona toimijoiden välistä yhteyttä
- tuhansia joukkueita, seuratoimijoita ja organisaatiorakenteita lähes koko Suomesta
Luvut eivät ole kiinnostavia määränsä vuoksi. Ne ovat kiinnostavia siksi, että luvut ovat rakentuneet urheiluseurojen oman toimintansa kautta.
USL:n tietopohja ei perustu arvioihin siitä, millaisia seurojen pitäisi olla.
Se perustuu siihen, mitä seurat todella tekevät.
Seurat eivät ole tutkimuksen kohteita – ne ovat tiedon rakentajia
Perinteisesti urheiluseuratoiminnasta kerätään tietoa ulkopuolelta.
Urheiluseurojen liiton lähtökohta on toinen, sillä seuroilla itsellään on paras tieto omasta toiminnastaan. Siksi yhteisödiagnostiikka on liiton toiminnan ytimessä.
Yhteisödiagnostiikka ei ole tarkastus, auditointi tai ulkopuolinen arvio.
Se on menetelmä, jonka avulla seura voi muodostaa vertailukelpoisen kuvan omasta toiminnastaan ja samalla osallistuu koko seurakentän yhteisen tietopohjan rakentamiseen.
Jokainen osallistuva seura vahvistaa samalla koko suomalaisen seurakentän ymmärrystä itsestään. USL:n jäsenyys on enemmän kuin perinteinen ammattiliiton jäsenyys.
Jäsenet eivät ole vain tiedon käyttäjiä.
He ovat tiedon rakentajia.
Miksi tämä on tärkeää?
Koska suomalaisessa urheilussa tehdään jatkuvasti päätöksiä.
Päätetään rahoituksesta, kehittämisestä, painopisteistä tai siitä, millaisia tavoitteita urheiluseuratoiminnalle asetetaan.
Mutta kuinka moni näistä päätöksistä perustuu siihen, mitä seuroissa todella tapahtuu?
USL:n tavoitteena ei ole pelkästään kerätä tietoa seuratoiminnasta. Sen tehtävä on auttaa seurakenttää ymmärtämään itseään paremmin.
Seurat tuottavat tiedon omasta toiminnastaan, USL kokoaa tiedon yhteiseksi tilannekuvaksi, tunnistaa aineistosta ilmiöitä faktojen pohjalta ja tekee näkyväksi rakenteita, joita yksittäiset seurat, lajit tai alueet eivät voi nähdä.
Tämän tilannekuvan avulla voidaan kehittää seuroja, tunnistaa toimintaympäristön muutoksia sekä tuoda seurakentän arjen toiminta osaksi päätöksentekoa ja koko suomalaista urheiluekosysteemiä.
Ensimmäiset havainnot ovat jo näkyvissä
Vaikka työ on vasta alussa, aineisto on jo nostanut esiin kysymyksiä, jotka haastavat monia suomalaisen urheilun vakiintuneita käsityksiä.
Miksi 65 prosenttia seurakentästä toimii erilaisella logiikalla kuin urheilupoliittinen keskustelu yleensä tunnistaa?
Miksi suuri harrastajamäärä ei automaattisesti ennusta vahvaa pelaajakehitystä?
Miksi saavutettavuus näyttää datassa erilaiselta kuin julkisessa keskustelussa usein oletetaan?
Voidaanko yhteisöllisyyttä, kestävyyttä ja vaikuttavuutta mitata yhtä järjestelmällisesti kuin taloutta tai urheilullista menestystä?
Sillä ennen kuin voimme päättää, miten suomalaista urheilua ja urheiluseuratoimintaa pitäisi kehittää, meidän on ensin ymmärrettävä yksi asia:
Mitä suomalainen seurakenttä kertoo itsestään, kun sitä oikeasti kuunnellaan?