E2 Tutkimus / E2 Research tuore selvitys (10.6.) nostaa esiin suomalaisen seuratoiminnan kannalta tärkeän havainnon.
Urheiluseurat, yhdistykset ja järjestöt nähdään yhteisöllisyyden, osallisuuden, hyvinvoinnin, paikallisen identiteetin ja elinvoiman rakentajina. Ne eivät ole vain harrastusten järjestäjiä, vaan merkittävä osa paikallisyhteisöjen sosiaalista infrastruktuuria. Selvityksen mukaan kahdeksan kymmenestä vastaajasta pitää niiden roolia tärkeänä myös pitkäkestoisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Selvitys perustuu 206 asiantuntijan kyselyvastaukseen ja 21 teemahaastatteluun kuudessa suomalaisessa seutukaupungissa. Vastaajina olivat kaupunkien, urheiluseurojen, järjestöjen ja kulttuuriyhteisöjen toimijat. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa toimijakentän kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Tulokset eivät kuvaa väestöä eivätkä yhteisöjä itseään, vaan niitä tuntevien toimijoiden arvioita.
Samalla tutkimus paljastaa suomalaisen seuratoiminnan ehkä suurimman tiedollisen aukon. Tiedämme melko hyvin, että urheiluseuroilla on vaikutuksia. Tiedämme huomattavasti vähemmän siitä, miten nämä vaikutukset syntyvät.
Yhteisöllisyydestä on tullut käsite, jota harva pystyy määrittelemään
Suomalaisessa liikunta- ja urheilupuheessa yhteisöllisyys esiintyy lähes jokaisessa strategiassa, hankkeessa ja kehittämisohjelmassa. Sitä pidetään seuratoiminnan tärkeimpänä vahvuutena. Silti yhteisöllisyys jää usein käsitteeksi, jonka sisältöä ei tarkastella systemaattisesti.
Kun harrastajamäärät kasvavat, tulkitsemme helposti, että yhteisöllisyys on vahvistunut. Kun vapaaehtoisia löytyy, ajattelemme osallisuuden toimivan. Kun seura menestyy, oletamme toimintakulttuurin olevan kunnossa.
Nämä voivat kaikki olla merkkejä hyvin toimivasta yhteisöstä. Mutta yksin ne eivät vielä kerro, mitä yhteisön sisällä todella tapahtuu.
Harrastajamäärä ei kerro, kokevatko ihmiset kuuluvansa joukkoon. Vapaaehtoisten määrä ei vielä kerro, jakaantuuko vastuu tasaisesti vai nojaako toiminta muutaman aktiivisen ihmisen varaan. Menestys ei vielä kerro, millaista arkea, vuorovaikutusta ja luottamusta sen taustalla rakennetaan.
Siksi tarvitsemme tarkempaa ymmärrystä siitä, ketkä osallistuvat toimintaan aktiivisesti, ketkä jäävät sen ulkopuolelle, missä vaiheessa sitoutuminen vahvistuu ja missä vaiheessa ihmiset alkavat irtautua yhteisöstä.
Vasta kun näitä kysymyksiä pystytään tarkastelemaan järjestelmällisesti, voidaan aidosti ymmärtää, millaiset toimintatavat rakentavat luottamusta, osallisuutta ja kestävää seurayhteisöä.
Juuri näiden kysymysten ympärille rakentuvat yhteisöllisyys, sosiaalinen pääoma, osallisuus ja resilienssi. Nämä ovat käsitteet, joita myös E2:n tutkimuksessa tarkastellaan osana paikallista elinvoimaa.
Mittaamme edelleen enemmän toimintaa kuin vaikutuksia
Perinteinen seuratoiminnan tiedontuotanto kertoo paljon siitä, kuinka paljon toimintaa järjestetään.
Seuraamme harrastajamääriä, jäsenyyksiä, lisenssejä, vapaaehtoisten määrää, tapahtumia, harjoituskertoja ja taloutta. Kaikki nämä ovat tärkeitä mittareita, mutta ne kertovat pääasiassa siitä, mitä tehdään. Ne eivät vielä kerro riittävästi siitä, mitä toiminta saa aikaan ihmisissä, yhteisöissä ja paikallisessa elinvoimassa.
E2:n tutkimuksen loppupäätelmissä tämä tunnistetaan selvästi. Selvityksen mukaan vaikuttavuusdata on nousemassa keskeiseksi neuvotteluvaluutaksi, koska ilman systemaattista tietoa seurojen tuottamat hyödyt jäävät helposti näkymättömiksi päätöksenteossa.
Jos yhteisöllisyys on seuratoiminnan tärkein vaikutus, sitä pitäisi pystyä havainnoimaan ja todentamaan. Jos osallisuus on strateginen tavoite, sitä pitäisi pystyä seuraamaan. Jos elinvoima on peruste julkisille investoinneille, sitä pitäisi pystyä osoittamaan.
Tunnistammeko vaikutukset vai todennammeko ne?
Tutkimuksen tulokset kertovat vahvasti siitä, miten urheiluseurojen merkitys nähdään. Urheiluseurojen arvioidaan vahvistavan erityisesti nuorten osallisuutta, yhteisöllisyyttä, paikallista identiteettiä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Nämä ovat merkittäviä havaintoja.
Mutta tiedämmekö, miksi juuri tietyt seurat onnistuvat tässä paremmin kuin toiset? Tiedämmekö, miksi osa yhteisöistä sitouttaa ihmisiä vuosikymmeniksi, kun toisissa osallistuminen jää lyhytaikaiseksi? Tiedämmekö, miten yhteisöt uusiutuvat väestön vähentyessä, vapaaehtoistyön muuttuessa ja toimintaympäristön monimuotoistuessa?
Näihin kysymyksiin suomalainen seurakenttä ei vielä kykene vastaamaan samalla tarkkuudella kuin se kykenee kuvaamaan toimintansa laajuutta. Juuri tästä syystä vaikuttavuuden todentaminen on seuraava kehitysaskel.
Seuraava kehitysaskel tiedolla johtamisessa
E2:n tutkimuksen ensimmäinen toimenpidesuositus on kehittää yhteinen mittaristo, jonka avulla osallisuus-, hyvinvointi- ja talousvaikutuksia voidaan tehdä näkyväksi päätöksenteossa.
Urheiluseurojen Liitto jakaa tämän näkemyksen ja rakentaa seurojen omasta tiedosta yhteistä tilannekuvaa, jonka avulla näitä ilmiöitä voidaan tehdä näkyväksi. USL:n data on yhteisödiagnostiikkaan perustuvaa ja elävää tilannekuvaa, jonka tavoitteena on auttaa seuroja ymmärtämään paremmin omaa toimintaansa ja yhteisöään.
Tavoitteena ei ole arvioida tai luokitella seuroja ulkopuolelta.
Tavoitteena on auttaa tekemään näkyväksi sellaisia seuratoiminnan ulottuvuuksia, jotka jäävät perinteisissä mittareissa helposti piiloon. Harrastajamäärät ja talousluvut kertovat osan todellisuudesta, mutta eivät vielä kerro, miten osallisuus rakentuu, kuinka vahvasti ihmiset sitoutuvat yhteisöön tai millainen toimintakyky seuralla on muuttuvassa ympäristössä.
Siksi tarvitsemme tietoa myös yhteisöllisyydestä, saavutettavuudesta, uusiutumiskyvystä ja yhteisöjen kestävyydestä. Ne ovat ilmiöitä, joiden varaan seurojen arjen vaikutukset usein rakentuvat, mutta joita nykyinen seuratoiminnan tiedontuotanto ei vielä riittävästi tavoita.
Kun nämä ilmiöt tehdään näkyviksi, niiden kehittäminen muuttuu mahdolliseksi. Samalla syntyy parempi perusta kuntien, hyvinvointialueiden, rahoittajien ja seurojen väliselle yhteistyölle.
Keskustelusta kohti näyttöä
E2:n tutkimus osoittaa vakuuttavasti, että urheiluseuroihin luotetaan ja se on suomalaisen seuratoiminnan vahvuus.
Tulevaisuuden kannalta vielä tärkeämpi kysymys kuuluu kuitenkin:
Ymmärrämmekö riittävän hyvin, miksi urheiluseuroihin luotetaan?
Jos emme pysty vastaamaan tähän kysymykseen, yhteisöllisyys jää käsitteeksi. Jos pystymme, siitä tulee johdettava, kehitettävä ja puolustettava voimavara. Silloin keskustelu siirtyy mielipiteistä näyttöön.
Tähän työhön Urheiluseurojen Liitto haluaa kutsua mukaan kaikki suomalaiset urheiluseurat. Yhteisöjen merkitystä ei voida todentaa seurojen ulkopuolelta. Se on rakennettava yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka luovat yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja paikallista elinvoimaa joka päivä.